Aloitetaan runoliivarista, joka on jatkoa aiemmin tekemälleni runomekolle.
Sitten jatkoin shortsihaalarin kehittelyä. Ajatuksena edelleen käännettävä haalari, mutta tämäkään versio ei vielä ole käännettävä. Ei siksi ettenkö olisi keksinyt tekniikkaa toteuttaa se nyt, mutta siksi, koska en löytänyt pallokankaaseen sopivaa kangasta haalarin kääntöpuolelle. Hauskan pillerilippiksen (kaava jostain ulkomaisesta blogista) kanssa asu on kuitenkin vallan mainio ja käy tytölle tai pojalle.
Totesin, että omalle pojalle on saatava hyvin korvilla pysyvä kesälakki. Halusin tehdä sen yksinkertaisesta trikoosta ja tällainen siitä tuli. Resori pitää lippiksen hyvin päässä ja nimenomaan korvien suojana. Kangas on ihanaa Liandlon sydäntrikoota, josta me tykätään erityisesti sinisenä ja vihreänä.
Löysin Eurokankaasta ihanan pehmeitä ruudullisia puuvilloja vaikka monen monissa eri väreissä. Ohutkin kangas sopii hyvin lätsämateriaaliksi ja on kesällä kevyt päähine helteilläkin.
Lopun ruskeasta ruutupuuvillasta leikoin mekoksi. Tämä malli on tehty ihanan Mekkotehdas -kirjan kaavalla.
Autokangasta tuhosin vielä muutamaan kesätakkiin. Tällä kertaa huputkin ovat ihan oikean kokoisia :-)
Ystältäni sain jälleen pussillisen kangasta ommeltavaksi. Tämä mekko hänen tytölleen on tehty vanhasta verhosta. Kaunis kuin kesäyö! Malli on jälleen Mekkotehdas -kirjasta. Tällainen isokuviollinen kangas sopii mielestäni kauniisti tällaiseen yksinkertaiseen malliin, jotta kangas itse pääsee oikeuksiinsa ja siihen tulee mahdollisimman vähän saumoja.
Ja jottei edellisen mekon saajan pikkusiskokaan jäisi ilman uutta kesämekko niin tein kummitytölleni mansikkamekon.
Ja tässä visio, jonka toteuttamisesta olen erityisen iloinen. Polarn O. Pyretillä näin kauniin ruudullisenmekon sinisenä tytölle. Olin vähällä ostaa sen jo tytölleni, mutta aloin pihistellä ja miettiä, kuinka helppo sama idea on toteuttaa itsetehtynä.
Tästä lähdettiin liikkeelle...
Ja tässä on minun toteutukseni. Täytyy myöntää, että hullaannuin täysin näihin ruutuihin. Niissä on jotain retrohenkistä, mutta mahdottoman romanttistakin tunnelmaa. Oma tyttöni sai tällaisen singoallatyyliin toteutetun mekon tietenkin siniruudullisena. Sen verran lainasin mekkotehdas kirjan ideaa, että tein näistä mekoista sellaisia, että lapsi voi pukea mekon yllensä kummin päin tahansa ja sen on aina oikein päin. Etu- ja takapuoli ovat siis identtiset. Käytännöllistä!
